Heräsin yhdentoista jälkeen ukkosen jyrinään. En halunnut herätä, mutta
sitten jyrinä tiheni ja tuli lähemmäksi, ja minua alkoi pelottaa niin
paljon että oli pakko nousta katsomaan myrskyä. Oli pakko tuijottaa
ikkunasta ulos, tie lainehti, taivas välkkyi ja rakeet löivät ikkunaan.
Teki mieli ulos, en mennyt. Jyrinän hieman laannuttua menin takaisin
nukkumaan, näin unta vedestä, siihen uppoamisesta, siinä
hengittämisestä ja sen ylittämisestä. Heräsin lopulta joskus puoli
neljän aikaan.
Epämääräisiä mielitekoja pyörii taas mielessä: pyöräretki teltan kanssa
(itsekseen), mustikoiden ja lakkojen poiminta (jonkun kanssa),
saunominen, paitamaalaus, se savikurssi, korkeille paikoille
kiipeäminen.
En silti oikein tee mitään. Nyt puistoon lukemaan Salman Rushdien Maa
hänen jalkojensa alla loppuun. Hyvää kamaa, lukekaa tekin se.
maanantai, 24. heinäkuu 2006
Kommentit