Tuoksuu appelsiineilta. Tämä on outo talo, koska täällä ei ole musiikkia, ei yhtään, joten periaatteessa koko ajan on hiljaista - kaikki pienet elämisen äänet kuitenkin kuuluvat seinien läpi aika selvästi.

Näin pitkän aikaa ilman musiikkia alkaa aina tuntua omituiselta.

Olen keskittynyt suunnittelutyöhön ja hiljaiseen arkiseen yhdessäoloon. Muuttanut mittakaavaani päivistä kuukausiksi, vuosia en vielä käsitä. Olen katsellut pelkoa ja vastarintaa sisässäni ja todennut, että useimmat eivät edes huomaa silloin kun heissä itsessään on sellainen - olenko paremmassa vai huonommassa asemassa kuin nuo toiset, en tiedä. Tiedän, että kun keskityn huomaamaan pieniä sisäisiä asenteitani ja muutoksia niissä, ne kasvavat kohtuuttoman suuriksi, vievät päästäni kohtuuttoman suuren tilan.

Uusia sisältöjä lauseelle "minun olisi otettava itseni vähemmän vakavasti".

Minun tekee mieli kirjoittaa mutta en kirjoita. Se häiritsee minua. Pelkään tarttua työhön kiinni, pelkään sitä että joskus voisin saada aikaan tuloksia. On helpompaa unelmoida, tiedostaa että kyllä minusta voisi tulla vaikka mitä ja kyllä minä kykenen vaikka mihin. Tiedostaa, että minussa on potentiaalia. Jos potentiaalia lähtee todentamaan, saattaa huomata ettei sitä olekaan. Se on aina riski.

Monena päivänä mieleni on ollut kiusallisen tyhjä. Olen kohdannut itsessäni olevaa apatiaa uudestaan ja uudestaan. Apatiaa, silloin kun ei halua mitään eikä ajattele mitään, kun mitään liikettä ei ole. Se on pelottava olotila, koska siinä itsessään on niin vähän.

En vieläkään hyväksy sitä etten ole täydellinen. En. En vieläkään hyväksy sitä että minua voitaisiin rakastaa kun olen näin keskeneräinen, ja siksi häpeän niitä kohtia itsessäni jotka ovat heikkoja tai vinoja tai kierossa. Yritän piilotella niitä, mikä tekee niistä näkyvämpiä mutta vaikeammin määriteltäviä.

Olen luultavasti lukenut liikaa sellaisia kirjoja, joista kokonaisuutena rakentuu ihanneminä ja ihannemaailma. Sellaisia asioita, joissa on pelkästään positiiviset ja vahvat puolet. Mittasuhteet ovat vinksallaan. Mieli on pirstoutunut, en voi kertoa satua loppuun.