Märsysin huonouttani ja yksinäisyyttäni tunnin ajan, juttelin samalla Joonan kanssa, Joona potki minut tekemään tekoja ja sainkin aikaan sen että menen kivan ihmisen luo kahville (tms) tänään.

Ja kun saan jotain todellista aikaan, tuntuu melko turhalta kirjoittaa siitä tutusta kuviosta joka minussa aina menee ympäri. Etääntyminen itsensä kuuntelusta -> lamaantuminen -> puolustautuva hyökkääminen -> tajuaminen -> itsesääli -> muutostoiminta -> parempaa aikaa -> unohtaminen -> etääntyminen taas.

Nyt ruokaa, ei ihminen pelkällä itsereflektiolla elä.