Viime yönä ajattelin kuolemaa. Ajatus johti elämiseen.

Eilen kuulin kahdesta suunnasta huhun, että Sami on kuollut. Elokuun alussa sen piti lainata minulle Pink Floydin levy, sovittiin että se pitää sitä mukanaan kunnes taas jossain törmätään. Ja sitten sitä ei näkynytkään enää. Ajattelin, että ollaan vaan menty ristiin ja että kyllä tässä vielä.

Mutta jos sitten ei. Voiko ihminen kuolla tuosta noin vaan, silloin kun toinen ihminen on kuvitellut pikkuhiljaa kuukausien kuluessa ehkä tutustuvansa paremmin? Silloin kun toinen ihminen on selitellyt itselleen ettei vielä osaa heittää kuortaan menemään, ja ehkä joskus? Silloin kun toinen ihminen on pelleillyt turhia - leikkinyt "normaalia", keksinyt tekosyitä ja jahkaillut?

Tänä aamuna otin puolen tunnin sisällä yhteyttä kolmeen ihmiseen, joiden suhteen olen syystä tai toisesta jahkaillut.

Ei minulla ole minkäänlaista hyvää syytä lykätä asioita enää yhtään enempää. Kaikki me kuolemme pian.