Viime yönä ajattelin kuolemaa. Ajatus johti elämiseen.
Eilen kuulin kahdesta suunnasta huhun, että Sami on kuollut. Elokuun
alussa sen piti lainata minulle Pink Floydin levy, sovittiin että se
pitää sitä mukanaan kunnes taas jossain törmätään. Ja sitten sitä ei
näkynytkään enää. Ajattelin, että ollaan vaan menty ristiin ja että
kyllä tässä vielä.
Mutta jos sitten ei. Voiko ihminen kuolla tuosta noin vaan, silloin kun
toinen ihminen on kuvitellut pikkuhiljaa kuukausien kuluessa ehkä
tutustuvansa paremmin? Silloin kun toinen ihminen on selitellyt itselleen
ettei vielä osaa heittää kuortaan menemään, ja ehkä joskus? Silloin kun
toinen ihminen on pelleillyt turhia - leikkinyt "normaalia", keksinyt
tekosyitä ja jahkaillut?
Tänä aamuna otin puolen tunnin sisällä yhteyttä kolmeen ihmiseen, joiden suhteen olen syystä tai toisesta jahkaillut.
Ei minulla ole minkäänlaista hyvää syytä lykätä asioita enää yhtään enempää. Kaikki me kuolemme pian.
maanantai, 25. syyskuu 2006
Kommentit