Päiväunilla näin melkoisen vaikuttavan unen, jonka muistin vain siksi että Joona herätti minut intensiivisimmällä kohdalla, ja jonka takia minun oli pakko soittaa Laurille, mikä oli erittäin hyvä asia.

Luin tänään Paulo Coelhon Alkemistin. Ymmärrän, miksi sitä pidetään niin oleellisena teoksena. Coelho osaa kertoa yksinkertaisesti kaikkein oleellisimmista asioista, niistä joiden ympärille sanoja on erityisen vaikea kieputtaa. Yksinkertaisuuteen pystyy aika harva.

Kirjasta tuli rauhallinen ja vakuuttunut olo, sellainen että kommentiksi riittäisi hyvinkin "jep".

Eilen unohdin itseni kun keramiikanopettaja dreijasi savesta purkin ja selitti että dreijaamisessa on kysymys asenteesta. Levy pyöri, savi liikkui ihmiskäsien välissä muodoksi. Tiedän, että tulen kiroilemaan talven aikana dreijan äärellä, käymään itseni kanssa keskusteluita, ehkä heitän savea seinään, ehkä opin hengittämään.

Äiti kertoo, että veljeni oppi uimakoulun ensimmäisellä tunnilla uimaan kun teki vain mitä opettaja sanoi.