Päiväunilla näin melkoisen vaikuttavan unen, jonka muistin vain siksi
että Joona herätti minut intensiivisimmällä kohdalla, ja jonka takia
minun oli pakko soittaa Laurille, mikä oli erittäin hyvä asia.
Luin tänään Paulo Coelhon Alkemistin. Ymmärrän, miksi sitä pidetään
niin oleellisena teoksena. Coelho osaa kertoa yksinkertaisesti kaikkein
oleellisimmista asioista, niistä joiden ympärille sanoja on erityisen
vaikea kieputtaa. Yksinkertaisuuteen pystyy aika harva.
Kirjasta tuli rauhallinen ja vakuuttunut olo, sellainen että kommentiksi riittäisi hyvinkin "jep".
Eilen unohdin itseni kun keramiikanopettaja dreijasi savesta purkin ja selitti että dreijaamisessa on kysymys asenteesta.
Levy pyöri, savi liikkui ihmiskäsien välissä muodoksi. Tiedän, että
tulen kiroilemaan talven aikana dreijan äärellä, käymään itseni kanssa
keskusteluita, ehkä heitän savea seinään, ehkä opin hengittämään.
Äiti kertoo, että veljeni oppi uimakoulun ensimmäisellä tunnilla uimaan kun teki vain mitä opettaja sanoi.
perjantai, 15. syyskuu 2006
Kommentit