Tein tyylipuhdasta höystöä. Wokkiin öljyä, sipulia, lanttua, porkkanaa, currya, timjamia ja paljon kesäkurpitsaa (tässä järjestyksessä). Söin sen spagetin kanssa.

Tein myös täysin älyttömän kokoisia sämpylöitä, jotka kietoutuivat toisiinsa pellillä, ja tulivat siitä johtuen kulmikkaiksi.

Seuraavaksi asioita joista kukaan ei kirjoita silloin kun tietää että asianosaiset saattavat saada tekstin käsiinsä.

Viikonloppuna oli jännittävää huomata, kuinka ihmiset kasvavat omiin suuntiinsa ja elävät nykyään aivan erilaisissa maailmoissa kuin itse. Ulkokohtaisesti katsottuna noilla vanhoilla ystävillä ja minulla ei luulisi olevan mitään yhteistä. Onneksi siitä ei tarvitse välittää.

Välitän silti vähän. Shoppailu! Astiaston kerääminen! Vakituisen työpaikan haluaminen! Hiusten laittoon keskittyvä tyttöjen sosiaalisuus!

Onneksi kuitenkin: Keilaaminen! Menolippu! Kikattaminen! Uno-kortit! Kikattaminen! Sauna! Älytön läpänheitto! Ystäväkirja!

Kai sitä silti saa vähän surullinen olla. Surullinen siksi, että jotkin asiat ovat ohi, ja että niin on oikein.