Minä en tiedä, miten muovia tehdään. Minä en tiedä kuka on viljellyt
sen kaakaon, jota suklaassani on. Minä en tiedä, missä ja mitä
laiduntivat ne lampaat, joista kerittiin se villa, josta kehrättiin
lankaa, josta neuloin ystävälle pipon. Minä en tiedä, mitä kaikkea
tietokoneeni näytön valmistamista varten on tarvittu. Minä en tiedä,
missä ja miten sähköä tuotetaan.
Minä tiedän, missä viljeltiin se vilja, josta tehtiin se jauho, josta
leivoin leipäni, minä olen tavannut sen ihmisen joka sitä viljelee.
Minä tiedän, mistä kukista on peräisin se hunaja, jota laitan teeheni,
ja minä tiedän, miten sitä valmistavia mehiläisiä kohdellaan. Minä
tiedän, että perunankuoreni lannoittavat ensi kesänä tämän talon
puutarhaa. Minä tiedän, että annoin eilen hyvälle muusikolle rahaa
käteen, jotta hän voisi tulevaisuudessa tehdä lisää hyvää musiikkia.
Mietin, että ihmiskunta saattaisi ehkä selvitä lajina, jos jokainen
miettisi tavaraa hankkiessaan, mistä se tulee, ja tavarasta
luopuessaan, mihin se menee. Jos tiedostaisi, että omilla teoilla on
todellista merkitystä ympäröivään todellisuuteen, että kukaan meistä ei
elä tyhjiössä. Jos edes joskus oikeasti tietäisin, kenelle rahani
annan?
sunnuntai, 29. lokakuu 2006
Kommentit