Minä en tiedä, miten muovia tehdään. Minä en tiedä kuka on viljellyt sen kaakaon, jota suklaassani on. Minä en tiedä, missä ja mitä laiduntivat ne lampaat, joista kerittiin se villa, josta kehrättiin lankaa, josta neuloin ystävälle pipon. Minä en tiedä, mitä kaikkea tietokoneeni näytön valmistamista varten on tarvittu. Minä en tiedä, missä ja miten sähköä tuotetaan.

Minä tiedän, missä viljeltiin se vilja, josta tehtiin se jauho, josta leivoin leipäni, minä olen tavannut sen ihmisen joka sitä viljelee. Minä tiedän, mistä kukista on peräisin se hunaja, jota laitan teeheni, ja minä tiedän, miten sitä valmistavia mehiläisiä kohdellaan. Minä tiedän, että perunankuoreni lannoittavat ensi kesänä tämän talon puutarhaa. Minä tiedän, että annoin eilen hyvälle muusikolle rahaa käteen, jotta hän voisi tulevaisuudessa tehdä lisää hyvää musiikkia.

Mietin, että ihmiskunta saattaisi ehkä selvitä lajina, jos jokainen miettisi tavaraa hankkiessaan, mistä se tulee, ja tavarasta luopuessaan, mihin se menee. Jos tiedostaisi, että omilla teoilla on todellista merkitystä ympäröivään todellisuuteen, että kukaan meistä ei elä tyhjiössä. Jos edes joskus oikeasti tietäisin, kenelle rahani annan?