Fiilikset: karviaismarjaähkyinen, muumi-intoinen, tyytyväinen, elämänuskoinen.

Tapasin tänään veljen, puhuttiin parin tunnin ajan viisaita ja hyödyllisiä moottoripyörien pärinän keskellä. Kyllä kannatti. Edellisestä tapaamisesta kahdeksan vuotta, minulla ei silloin ollut hiuksia ja Antti oli vielä lukiossa.

Kummallista miten paljon lapsuudesta on hämärän peitossa, kuinka voi unohtaa kokonaisia vuosia. Ja kuinka se ei ole ollenkaan epätavallinen ilmiö.

Ehkä tämä johtaa muihinkin avauksiin perheen sisällä.

Kun tulin kotiin, vuokraemäntä kysyi pihalla pidänkö karviaisista. Pidän. Sain siis luvan poimia niitä niin paljon kuin huvittaa. Nyt on ähky. Jee. Poimin huomenna lisää.

Luin tänään sen muumitarinan jossa Nuuskamuikkunen repii kieltokylttejä ja vapauttaa lapset. Vaarallinen juhannus. Se on aina ollut yksi suosikki-muumeistani.