Ahdistuin tänään vaatekaupassa. Siinähän siis ei ole mitään uutta,
mutta ajattelin nyt mainita sen täälläkin koska se on aika oleellista
minussa nykyään. Että minulla on paha olo melkein kaikissa kaupoissa,
ruokakaupoissa tosin ei, paitsi automarketeissa vähän.
Levykaupoissakaan ei ole paha olo, eikä Pienikamarissa, eikä
sammakkokirjakaupassa. Divareita ja kirppareita en oikeastaan laske
kaupoiksi, niissä on ollut paha olo ainoastaan pahimman
tavara-allergiani aikana joulukuussa.
Joskus minä haluaisin ostaa vaatteen kaupasta. Säästäisi aikaa kun ei
tarvitsisi tehdä itse. Ja joskus tarvitsee jotain tiettyä, kuten nyt
vaikka bikinit, ja jotain tiettyä on yleensä vaikea löytää kirppareilta.
Mutta kun olen kaupassa, alkaa inhottaa. Minun on vaikea saada otetta
siitä mikä inhottaa. Vaatteiden laadusta ja käyttömukavuudesta on
vaikea sanoa mitään kun en koskaan osta vaatteita kaupoista. Mutta
materiaalit ovat yleensä huonolaatuisia ja leikkaukset hankalia tai
yksinkertaisesti rumia. Niistäkin on oikeastaan vaikea sanoa koska
yleensä minua alkaa ahdistaa jo ennen kuin päädyn analysoimaan
vaatteita kunnolla.
Ehkä minua ahdistaa hengettömyys. Minulla on joku kummallinen tarve
omistaa vain sellaisia tavaroita joilla on joku tarina. Kadulla näen
ihmisten päällä paljon asioita jotka miellyttävät minua, saavat
hymyilemään tai innostavat piirtelemään. Mutta kaupoissa kaikki on
jotenkin kuollutta. Lisäksi sitä kuollutta on niin paljon - miten minä
siitä aisti-informaation tulvasta erotan yksittäisen vaatekappaleen ja
liitän sen sellaiseen kontekstiin, jossa itse käyttäisin sitä? En minä
pysty samaistumaan vaatteeseen silloin kun tunnen että se ei ole
olemassa minua varten.
Tympii minua kyllä sekin etten tiedä kenelle annan rahani silloin kun
ostan vaatteen. Tämä kyllä pätee melkein mihin tahansa paitsi Mannisen
ruisleipään ja vuokraani. Ruokaa ostan kuitenkin sujuvasti ja
ahdistumatta, kai siksi että olen tottunut.
Hieno selitys ahdistukselle olisi se etten tahdo tukea kertakäyttökulttuuria.
Tarkkarajaisten mieltymysteni ja tämän kauppa-ahdistuksen takia minulla
on aika hemmetin vähän alusvaatteita. Tässä olisi tehtävä joku
periaatepäätös: a) siirtyä erikoisliikkeiden piiriin, b) opetella
tekemään alusvaatteetkin itse, tai c) kovettaa itseni ja oppia käymään
kaupoissa.
keskiviikko, 28. kesäkuu 2006
Kommentit