Ahdistuin tänään vaatekaupassa. Siinähän siis ei ole mitään uutta, mutta ajattelin nyt mainita sen täälläkin koska se on aika oleellista minussa nykyään. Että minulla on paha olo melkein kaikissa kaupoissa, ruokakaupoissa tosin ei, paitsi automarketeissa vähän. Levykaupoissakaan ei ole paha olo, eikä Pienikamarissa, eikä sammakkokirjakaupassa. Divareita ja kirppareita en oikeastaan laske kaupoiksi, niissä on ollut paha olo ainoastaan pahimman tavara-allergiani aikana joulukuussa.

Joskus minä haluaisin ostaa vaatteen kaupasta. Säästäisi aikaa kun ei tarvitsisi tehdä itse. Ja joskus tarvitsee jotain tiettyä, kuten nyt vaikka bikinit, ja jotain tiettyä on yleensä vaikea löytää kirppareilta.

Mutta kun olen kaupassa, alkaa inhottaa. Minun on vaikea saada otetta siitä mikä inhottaa. Vaatteiden laadusta ja käyttömukavuudesta on vaikea sanoa mitään kun en koskaan osta vaatteita kaupoista. Mutta materiaalit ovat yleensä huonolaatuisia ja leikkaukset hankalia tai yksinkertaisesti rumia. Niistäkin on oikeastaan vaikea sanoa koska yleensä minua alkaa ahdistaa jo ennen kuin päädyn analysoimaan vaatteita kunnolla.

Ehkä minua ahdistaa hengettömyys. Minulla on joku kummallinen tarve omistaa vain sellaisia tavaroita joilla on joku tarina. Kadulla näen ihmisten päällä paljon asioita jotka miellyttävät minua, saavat hymyilemään tai innostavat piirtelemään. Mutta kaupoissa kaikki on jotenkin kuollutta. Lisäksi sitä kuollutta on niin paljon - miten minä siitä aisti-informaation tulvasta erotan yksittäisen vaatekappaleen ja liitän sen sellaiseen kontekstiin, jossa itse käyttäisin sitä? En minä pysty samaistumaan vaatteeseen silloin kun tunnen että se ei ole olemassa minua varten.

Tympii minua kyllä sekin etten tiedä kenelle annan rahani silloin kun ostan vaatteen. Tämä kyllä pätee melkein mihin tahansa paitsi Mannisen ruisleipään ja vuokraani. Ruokaa ostan kuitenkin sujuvasti ja ahdistumatta, kai siksi että olen tottunut.

Hieno selitys ahdistukselle olisi se etten tahdo tukea kertakäyttökulttuuria.

Tarkkarajaisten mieltymysteni ja tämän kauppa-ahdistuksen takia minulla on aika hemmetin vähän alusvaatteita. Tässä olisi tehtävä joku periaatepäätös: a) siirtyä erikoisliikkeiden piiriin, b) opetella tekemään alusvaatteetkin itse, tai c) kovettaa itseni ja oppia käymään kaupoissa.