Aamiaiseksi ohraleipää ja nektariineja, sitten kaupungille myymään laukkua ja piirtelemään. Kotimaanelämä on lähtenyt liikkeelle turbovaihteella, minä teen ja minulle tapahtuu taas.

Eilen tajusin pitäväni siitä, että elämässäni on nyt kaikki mahdollista, että en näe pitkälle eteenpäin, että täytyy surffata jotta pysyisi pystyssä. Minä uskon että minä pysyn parhaiten tasapainossa tällä tavalla, kun minun täytyy jatkuvasti olla valppaana. En minä muutosta enää pelkää, paikalleen jähmettymistä sitäkin enemmän.

Surffaaminen: tasapainoilua laudalla epävakaan massan päällä, liikettä eteenpäin, nopeita reaktioita, tanssia.

Eilen minulla oli myös tarve määrittää itseäni otsikoiden alle, kun taas tuntuu siltä etten minä ole sama kuin ennen. Tahtoisin tehdä soveltuvuustestejä. Tahtoisin lukea uudestaan joitain kirjoja. Tahtoisin lukea uudestaan tekstejäni eroajalta. Tahtoisin kirjoittaa, ja keskustella.

Ehkä sitten ensi yönä. Päiväsaika on varattu työnteolle, ja siitä minä olen nyt viime päivinä pitänyt paljon. Tehokkuudesta, siitä kun laitan asiat sujumaan. Arvailen, että syksyllä jaksaa taas koulunkäyntikin kiinnostaa.