Kysyin Pertulta: "Mitä pitää tehdä silloin kun ihmislajin typeryys ahdistaa ja muutenkin masentaa eikä keksi mitään mikä innostaisi jatkamaan?"

Perttu sanoi: "Mene karkkikauppaan ja osta kolmella eurolla karkkia, ja sitten mene kirjastoon ja lue siellä Supernaiivi ja mutustele samalla karkkia."

Kaikki viisi kappaletta Supernaiivia olivat lainassa, mutta löysin joitakin hyviä sarjakuvia ja luin niitä kunnes kirjasto meni kiinni. Sitten olikin Vakiopaineessa Cuenta cuentos -tarinankerrontailta, joka on aina taattua laatua. Siellä oli hyviä tyyppejä ja hyviä tarinoita. Nyt, hiljattain sieltä poistuneena, minulla on tyyni ja hymyileväinen olo.

Tänään on ollut sellainen päivä, että olen osannut kuunnella ja lukea, mutten puhua tai kirjoittaa. Lannisti sekin, että en näemmä ehdi yksin juoda sulatettua mustaherukkamehutiivistepullollista ennen kuin se menee pilalle. Pohjat oli heitettävä tänään pois.

En osaa sanoa pitäisikö minun lukea Talvinen tarina uudestaan vai ei, vielä ehtisi ennen marraskuun alkua. Marraskuussa haluan lukea korkeintaan vähän. En osaa sanoa pitäisikö, koska en tiedä onko täydellisen kirjan lukeminen omalle kirjoittamiselleni hyväksi vai täyttääkö se pääni liian voimakkaalla tyylillä. Kamalasti tekee mieli. Pelkään että jos pidättäydyn nyt, sorrun marraskuun aikana ja silloin siitä ei voi seurata mitään hyvää. Se on sellainen teos että se jyrää alleen kaikki muut kiinnostuksen kohteet.

Tai ehkä ei! Heittäydynpä, elänpä vaarallisesti, luen sen kaikista riskeistä piittaamatta!