Kysyin Pertulta: "Mitä pitää tehdä silloin kun ihmislajin typeryys
ahdistaa ja muutenkin masentaa eikä keksi mitään mikä innostaisi
jatkamaan?"
Perttu sanoi: "Mene karkkikauppaan ja osta kolmella eurolla karkkia, ja
sitten mene kirjastoon ja lue siellä Supernaiivi ja mutustele samalla
karkkia."
Kaikki viisi kappaletta Supernaiivia olivat
lainassa, mutta löysin joitakin hyviä sarjakuvia ja luin niitä kunnes
kirjasto meni kiinni. Sitten olikin Vakiopaineessa Cuenta cuentos
-tarinankerrontailta, joka on aina taattua laatua. Siellä oli hyviä
tyyppejä ja hyviä tarinoita. Nyt, hiljattain sieltä poistuneena,
minulla on tyyni ja hymyileväinen olo.
Tänään on ollut
sellainen päivä, että olen osannut kuunnella ja lukea, mutten puhua tai
kirjoittaa. Lannisti sekin, että en näemmä ehdi yksin juoda sulatettua
mustaherukkamehutiivistepullollista ennen kuin se menee pilalle. Pohjat
oli heitettävä tänään pois.
En osaa sanoa pitäisikö minun
lukea Talvinen tarina uudestaan vai ei, vielä ehtisi ennen marraskuun
alkua. Marraskuussa haluan lukea korkeintaan vähän. En osaa sanoa
pitäisikö, koska en tiedä onko täydellisen kirjan lukeminen omalle
kirjoittamiselleni hyväksi vai täyttääkö se pääni liian voimakkaalla
tyylillä. Kamalasti tekee mieli. Pelkään että jos pidättäydyn nyt,
sorrun marraskuun aikana ja silloin siitä ei voi seurata mitään hyvää.
Se on sellainen teos että se jyrää alleen kaikki muut kiinnostuksen
kohteet.
Tai ehkä ei! Heittäydynpä, elänpä vaarallisesti, luen sen kaikista riskeistä piittaamatta!
maanantai, 16. lokakuu 2006
Kommentit