Kohta on Zen Cafén keikka. En nukkunut päiväunia, vaikka aioin. Voi siis olla alkuun hiukka väsynyt meno.

Näin tänään vilaukselta naapurini ja tajusin että ollaan opiskeltu samaan aikaan taiteentutkimusta pari vuotta sitten ja juteltu jotain. Ja että pidin siitä tytöstä, se vaikutti oudon tutulta. Täytynee koputtaa oveen vaikka huomenna ja pyytää se teelle.

Viime yönä näin unta että sain Tommi Liimatalta sähköpostia. Se oli mukavaa. Herätessä päässä soi Haavetason seikkailu, joka oli sitten laitettava kuulumaan soittimestakin, vaikka Heidikin nukkui täällä ja jäi vielä nukkumaan kun minä lähdin. Kivana tyttönä Heidi jätti tänne melkein täyden pussillisen huonosti uudelleennimettyjä suklaavohvelipaloja, joita olen tänään sitten syönyt aivan liikaa.

Tekee mieli soittaa Jannelle, huomenna voisin soittaakin ellei se satu lukemaan tätä ja innostu soittamaan minulle ensin.

On ollut intensiivistä keskittymistä aiheisiin - lähinnä oopperapuvustukseen, saveen, keinumiseen ja lyriikoihin. Ihastun ihmisissä liikkeeseen: remonttimiehen kiipeilemiseen katolla, oopperamme näyttelijöiden liikehdintään lavalla, joihinkin kävelytyyleihin, käsipuheeseen.

Nyt on vähän haahuilevainen olo, voisin käydä haahuilukiertueella ennen keikalle menemistä. Jos vaikka keinuisin vähän.