Arvasin jo kirjoittaessani, että kyllähän siitä nohevampaa varmasti
tulee, kun kerran noin uhittelen. Kävi niin että tapasin rapuissa
naapurini, joka tarjosi minulle vastaleivottua omenapiirakkaa (eli
saimme Merin kanssa jälkiruokaakin). Kävimme vastavuoroisesti
vierailulla toistemme kotona, turisimme puolisen tuntia ja totesimme
että tulevaisuudessa voimme harrastaa teekutsuja. Annoin hälle
hunajapurkin.
Yöllä oli hyvä hyöriä hiljaisessa keskustassa ensin yhden, sitten
toisen kanssa. Tanssahdella Kauppakadun portaita hyppien kohti kotia ja
maata Harjun rinteen ruohikossa. Kuunnella satunnaisia autoja,
hiljaisessa ja viileässä, uhmaten seuraavana aamuna koittavaa tenttiä.
Uskon että minusta tulee vielä rohkea, jos vain muistan keskittyä
hengittämiseen.
Näin eilen tyypin, jolle on seuraavalla kerralla mentävä sanomaan että tykkään sen sukkaratkaisuista.
Jotain on hautumassa. Ilmoitan sitten kun tiedän mitä.
keskiviikko, 27. syyskuu 2006
Kommentit