Arvasin jo kirjoittaessani, että kyllähän siitä nohevampaa varmasti tulee, kun kerran noin uhittelen. Kävi niin että tapasin rapuissa naapurini, joka tarjosi minulle vastaleivottua omenapiirakkaa (eli saimme Merin kanssa jälkiruokaakin). Kävimme vastavuoroisesti vierailulla toistemme kotona, turisimme puolisen tuntia ja totesimme että tulevaisuudessa voimme harrastaa teekutsuja. Annoin hälle hunajapurkin.

Yöllä oli hyvä hyöriä hiljaisessa keskustassa ensin yhden, sitten toisen kanssa. Tanssahdella Kauppakadun portaita hyppien kohti kotia ja maata Harjun rinteen ruohikossa. Kuunnella satunnaisia autoja, hiljaisessa ja viileässä, uhmaten seuraavana aamuna koittavaa tenttiä. Uskon että minusta tulee vielä rohkea, jos vain muistan keskittyä hengittämiseen.

Näin eilen tyypin, jolle on seuraavalla kerralla mentävä sanomaan että tykkään sen sukkaratkaisuista.

Jotain on hautumassa. Ilmoitan sitten kun tiedän mitä.