Oon ollut viimeiset neljä tuntia niin väsynyt että alkaa jo itkettää,
niskassa lainehtii väsymyksen aikaansaama vilunväristysten meri, silti
minun oli pakko lukea kolmen viime kuukauden blogimerkinnät läpi. Alan
pikkuhiljaa tajuta olevani harvinainen. Siis ihan tosissaan kummallinen
tapaus. En tiedä olenko nero vai hullu vai ilmapallo vai viidennen
tason vanha sielu kovassa koulussa, mutta siitä olen varma että
minunlaisiani ei ole mitenkään kukkuraisella kädellä kylvetty.
Saatan elää vielä neljä kertaa niin kauan kuin olen elänyt nyt.
torstai, 26. lokakuu 2006
Kommentit