Tämä saattaa nyt vaikuttaa vanhalta tiedolta, mutta minulle tämän tajuaminen on uutta. Ihan oikeasti kuvittelen tietäväni kaikesta kaiken ja että minun mielipiteeni on parempi kuin muiden. Helvetti että on vaikeaa saada päähänsä mahtumaan että olen käyttäytynyt niin typerästi.

Olin eilen aika vähällä ruveta inhoamaan itseäni tämän takia. Sitten, Jussin suosiollisella avustuksella, sain itseni näkemään itseni ulkopuolelta ja nauramaan vähän. Besserwisserismi on typerä ominaisuus. Mutta ei se tee minusta inhottavaa. Vähän naurettavan, joskus ärsyttävän, mutta lopulta olen kuitenkin ihan symppis. En täydellinen. Mutta ok.

Besserwisserismi juontaa epävarmuudesta, siitä että yritän koko ajan päteä ja todistaa itseäni näille uusille ihmisille ja samalla vähän vanhoillekin, yritän todistaa itseäni kaverina, hyvänä tyyppinä ja Juonessa myös johtajana. Koska en ole mistään asemastani varma. Hyökkäys on paras puolustus, kukaan ei pääse lähelle.

Olen tuomitseva, äkkipikainen ja teen hätäisiä johtopäätöksiä. Lokeroin tuntemani ihmiset ja laitan päälle leiman. Päätän että Jussi toimii tuolla tavalla ja Heidi tuolla tavalla, ja sillä siisti.

Minä olen täysin sitä mieltä että ihminen ei ole pysyvä, lukittu ja muuttumaton. Olen täysin sitä mieltä että ihminen on prosessi joka muuttuu koko ajan. Mutta en minä ole sisäistänyt tätä ajatusta, kohtelen ihmisiä edelleen esineinä enkä tapahtumina. En ole kiinnostunut päivittämään tietojani lähimmistäni.

Pitäisi puhua vähemmän, kuunnella enemmän. Eilen (kun jälleen puhuin enemmän kun kuuntelin) totesin olevani parhaimmillani silloin kun tunnen ihmistä vasta vähän. Koska silloin olen vielä aidosti kiinnostunut toisesta, aktiivinen kuuntelija ja kyselijä. Sitten se hiipuu enkä enää kysele.

Nyt muuten jännittää:

1) saanko sen työn vai en
2) mitä mieltä eräs hyvä tyyppi on romaaninraakileestani jonka lähetin luettavaksi
3) syntyykö tänään testipelitilannetta vai ei

Kolmatta voidaan selventää sen verran, että viikko on sujunut aika nopeasti Tuonelan lautapelien protojen ja testausten parissa. Hiton kivaa. Odottakaapa vain kun ne julkaistaan.

Muistuttakaa minua kun taas alan hölmöillä.