Juonen muistinumero on ulkona. Ja foorumi toimii.

En saanut sitä toista työtä jonka halusin. Nyt mietin pitäisikö hakea Älä osta mitään -päivän valtakunnalliseksi projektisihteeriksi. Se olisi äärivastuullista hommaa ja vaatisi paljon energiaa, vaikka virallisesti onkin 20h/viikko. Tekisi kovasti mieli pyrkiä tuohon, kun kerran viime vuonna jo tein Jyväskylässä samaa tapahtumaa. Projektisihteerin homma olisi yhtä tasoa ylempänä - paikallisten tapahtumien yleisorganisointia, tiedottamista, kaikkien lankojen käsissä pitämistä ja luultavasti myös aika paljon käytännön säätöä. En tiedä olisiko minusta tuollaiseen ainakaan nyt, kun Juoni on niin keskeinen. Mutta vähän tekisi silti mieli.

Toisaalta, en tiedä ottaisivatko minua kuitenkaan tuohon hommaan, kun kerran olen Oulussa. Valtakunnallinen säätäminen kun on perinteisesti ollut Helsinki-lähtöistä. En pääsisi kokouksiin, mikä sitoisi minut entistä enemmän kiinni koneeseen.

Eli ehkäpä ei. Mutta paikallista tapahtumaa voisin kyllä lähteä järjestämään taas.

Mietin ylipäätään töitä. Juonessa on hommaa ihan kylliksi. Jos saan kansalaisopiston kurssini toteutumaan (minkä eteen aion tänään tehdä töitä), sillä rahalla elää kyllä. Ei sillä velkoja takaisin makseta, mutta eletään.

En tiedä pystyisinkö keskittymään enää kolmanteen työhön Juonen ja opettamisen lisäksi. Etenkin kun minulla ei ole paloa muihin kuin yllämainitun kaltaisiin hiellä ja sydänverellä tehtäviin hommiin. Perusrutiinitöihin haen alhaisella motivaatiolla, ja vaikka miten yritän niin kyllä se paistaa hakemuksista läpi. Minä olen idealisti, ja idealistin työt ovat kiinni sydämessä.

Tavallaan se on tosi ärsyttävää. Mutta ei miltään muulta kuin taloudelliselta kannalta.

Tai no. Jokin syyllisyys kaihertaa. Sellainen mikä minä oikein kuvittelen olevani, joku parempi ihminen, kun ei tavallisten ihmisten työt kelpaa? Liian herkkä, liian luova, liian älykäs siivoamaan kauppojen käytäviä tai myymään kännykkäliittymiä? Paskat, pelkuri minä olen, pelkuri ja laiskuri ja ylimielinen boheemi joka ei vaan tajua miten maailma makaa.

Ei kai tässä muuten mitään, mutta koen olevani velassa Jussille, joka on maksanut vuokran ja ruoan koko kesän ajan, kun minä olen vain säätänyt tuota idealistien lehteä ja ollut hakematta palkallisia töitä. Tai no, olenhan minä hakenut. Kolmea työtä. Kaksi niistä oli omaa alaani, molempiin minulla oli kaikki vaadittava koulutus ja kokemus. Mikä hitto minun pitäisi olla jotta minut kutsuttaisiin edes haastatteluun? Jos minä en tällaisena riitä?

Mutta niin. Ei minulla toimeentulo ole vaarassa. Paitsi jos kursseille ei ilmoittaudu ketään. Helvetti, kai se on se tärkein asia nyt, huolehtia siitä että kurssit toteutuvat. Että olisi edes jotain.

Vaikka vieläkin kyllä vähän kutittaa tuo projektisihteerin homma. Pitäisikö sittenkin?