Äsken kävin hakemassa pyykkejä ja moni asia tuntui absurdilta. Ajoin
pyörällä autotietä kilpaa bussin kanssa, yritin ehtiä risteykseen ennen
kuin se saavuttaa minut. Onnistuin. Kävin suosikkipuussani, se oli
luminen ja sen oksalla tunsin itseni linnuksi. Perhepuiston porttiin on
kiinnitetty solmio, kyllä minä sen olin ennenkin nähnyt, mutta tänään
se vaikutti erityisen hassulta. Aavalla kiisi muovipussi kuin mikäkin
teksasilainen risupallo, koin sisäistä tarvetta ottaa se kiinni.
Noudatin tarvetta.
Olen kymmenisentuhatta sanaa jäljessä aikataulusta. Eli ihan hukassa,
mitä tekstintuottamiseen tulee. En näköjään myöskään osaa nukkua.
Outoa kyllä, en ajattele juuri mitään. Minulla on hyvä olo. Juuri nyt en kaipaa mitään lisää, enkä halua ottaa mitään pois.
keskiviikko, 15. marraskuu 2006
Kommentit