Äsken kävin hakemassa pyykkejä ja moni asia tuntui absurdilta. Ajoin pyörällä autotietä kilpaa bussin kanssa, yritin ehtiä risteykseen ennen kuin se saavuttaa minut. Onnistuin. Kävin suosikkipuussani, se oli luminen ja sen oksalla tunsin itseni linnuksi. Perhepuiston porttiin on kiinnitetty solmio, kyllä minä sen olin ennenkin nähnyt, mutta tänään se vaikutti erityisen hassulta. Aavalla kiisi muovipussi kuin mikäkin teksasilainen risupallo, koin sisäistä tarvetta ottaa se kiinni. Noudatin tarvetta.

Olen kymmenisentuhatta sanaa jäljessä aikataulusta. Eli ihan hukassa, mitä tekstintuottamiseen tulee. En näköjään myöskään osaa nukkua.

Outoa kyllä, en ajattele juuri mitään. Minulla on hyvä olo. Juuri nyt en kaipaa mitään lisää, enkä halua ottaa mitään pois.