Minua nolottaa nykyään aina kun puhun mitään rakkaudesta. Tai jos luen mitä olen joskus sanonut toisille rakkaudesta. Tuntuu hölmöltä. Osaisinkohan minä olla puhumatta siitä enää koskaan?
Kai se on siitä kiinni että elättelen edelleen jotain kuvaa rakkaudesta
absoluuttisena ikuisesti jatkuvana jollakin tavalla pyhänä asiana.
Tuntuu jotenkin irvokkaalta sanoa että rakkaus loppui. Siitä tulee
sellainen tunne kuin halventaisin jotain arvokasta.
Voinkohan minä koskaan puhua rakkaudesta tosissani silloin kun en ole
sen vallassa? Voisinkohan minä joskus sanoa siitä jotain sellaista mikä
ei tunnu typerältä muutaman kuukauden päästä?
keskiviikko, 28. kesäkuu 2006
Kommentit