1. Loistava erokokemukseni Joonan kanssa on johtanut minut pitämään sitä eroamisen absoluuttisena ihanteena. Että pitäisi voida käsitellä asioita avoimesti ja rehellisesti, puida, analysoida ja tulla sopuun, kasvaa, ja olla ystäviä. On saavutettava rehellinen, kaksisuuntainen yhteys, ja molempien pitäisi pystyä ottamaan itsensä kevyesti. Vaikka siinä kestäisi kauan.

Tämä johtaa helposti siihen että ohitan kipeitä asioita ja teeskentelen saavuttaneeni ihanteen jo, että kaikki onkin kivaa ja minä olen onnellinen.

Kun eihän sitä tarvitse olla onnellinen, kunhan olisi edes rehellisesti hajalla.

2. Minä en ole hajalla, minusta tuntuu ehjältä taas. Olen yllättynyt monesta asiasta: Miten nopeasti saavutan varmuuden ja teen päätöksiä jotka ovat täysin edellisiä mielipiteitäni vastaan. Miten tehokkaasti olen padonnut tunteitani ja ajatuksiani, miten taitavasti valehtelen itselleni. Miten nopeasti sopeudun siihen että elämäni rakenteet vaihtuvat toisiin. Miten helvetin näppärältä kaikki tuntuu nyt, miten taas tuntuu siltä että "sattumat" toimivat minun etuni mukaan. Tämä on kuin hyvän kirjan tai elokuvan seuraamista, tiedän että hyvää on luvassa koska luotan käsikirjoittajaan. Ja käsikirjoitus on niin hyvä etten osaa arvata mitä seuraavaksi tapahtuu, aavistella vain.

3. Minä välitän aika paljon estetiikasta, ja siitä että ihmiset välittävät estetiikasta. Minä en käsitä sitä että joku voi olla välittämättä siitä miltä [vaatteet, esineet, oma ympäristö, musiikki, ruoka, valot] [näyttävät, kuulostavat, maistuvat, tuoksuvat, tuntuvat].