1. Loistava erokokemukseni Joonan kanssa on johtanut minut pitämään
sitä eroamisen absoluuttisena ihanteena. Että pitäisi voida käsitellä
asioita avoimesti ja rehellisesti, puida, analysoida ja tulla sopuun,
kasvaa, ja olla ystäviä. On saavutettava rehellinen, kaksisuuntainen
yhteys, ja molempien pitäisi pystyä ottamaan itsensä kevyesti. Vaikka
siinä kestäisi kauan.
Tämä johtaa helposti siihen että ohitan kipeitä asioita ja teeskentelen
saavuttaneeni ihanteen jo, että kaikki onkin kivaa ja minä olen
onnellinen.
Kun eihän sitä tarvitse olla onnellinen, kunhan olisi edes rehellisesti hajalla.
2. Minä en ole hajalla, minusta tuntuu ehjältä taas. Olen yllättynyt
monesta asiasta: Miten nopeasti saavutan varmuuden ja teen päätöksiä
jotka ovat täysin edellisiä mielipiteitäni vastaan. Miten tehokkaasti
olen padonnut tunteitani ja ajatuksiani, miten taitavasti valehtelen
itselleni. Miten nopeasti sopeudun siihen että elämäni rakenteet
vaihtuvat toisiin. Miten helvetin näppärältä kaikki tuntuu nyt, miten
taas tuntuu siltä että "sattumat" toimivat minun etuni mukaan. Tämä on
kuin hyvän kirjan tai elokuvan seuraamista, tiedän että hyvää on
luvassa koska luotan käsikirjoittajaan. Ja käsikirjoitus on niin hyvä
etten osaa arvata mitä seuraavaksi tapahtuu, aavistella vain.
3. Minä välitän aika paljon estetiikasta, ja siitä että ihmiset
välittävät estetiikasta. Minä en käsitä sitä että joku voi olla
välittämättä siitä miltä [vaatteet, esineet, oma ympäristö, musiikki,
ruoka, valot] [näyttävät, kuulostavat, maistuvat, tuoksuvat, tuntuvat].
maanantai, 26. kesäkuu 2006
Kommentit