Tänään minun jalkojeni alitse virtasi tonneittain ja tonneittain vettä. Patoa pidettiin auki ja minä seisoin sen päällä ja vesi oli valkoinen, inferno tai taivas, en tiedä. Aurinko paistoi siihen ja teki siitä valoa, kiinteää ryöppyävää valoa, raskasta valoa joka heittäytyy niin korkealle vain koska se ei mahdu minnekään muualle. Vedessä oli kuoppa josta se otti vauhtia hyppyynsä, kuvittelin itseni siihen, minä olisin mahtunut siihen ainakin kolme kertaa päälletysten, paitsi että jos olisin ollut siinä olisin murskaantunut.

Sellaisessa vedessä surffaamisesta minä olen puhunut.

Nyt on mielessä enemmän kuin saan ilmaistua. En päässyt tänään koneelle silloin kun olisi pitänyt kirjoittaa. Mutta menin katsomaan vettä uudestaan, ja se olikin parempi asia.