Alan uskoa, että kannattaisi ruveta puhumaan tässä blogissa suoraan asioista. Suhtautumiseni suoraan puheeseen on muuttunut sinä aikana kun olen tuntenut Jussin - se, mitä minä olen aina pitänyt vain rehellisyytenä, saattaa toisen mielestä olla piittaamattomuutta ja tylyyttä. Koska en halua satuttaa, olen pitänyt suuni kiinni joistakin asioista. Mutta nyt tuntuu siltä että ei se ole minulle hyväksi, salailu ja kiertely.

Toinen kysymys onkin sitten, miksi minun pitäisi puhua suoraan juuri blogissa. Pitääkö asiansa levitellä kaikille jotka tänne sattuvat eksymään?

Kyllä pitää. Minulle tämä blogi on henkireikä, paikka jossa voin olla sitä mieltä kuin olen ilman että tarvitsee välittää vastaanottajan tunteista tai mielipiteistä. Sellainen pitää olla. Eikä itselleen kirjoittaminen ole sama asia.

Ja viime aikoina tämä blogi on mennyt huonoon suuntaan. Aika kääntää ympäri, olla varautumatta seurauksiin, olla pidättelemättä. Jos se sitten sattuu, niin sattukoon. Helvetti.

Mutta nyt, kun olen pohjustanut draaman, lykkään sitä. Menen opettamaan ihmisille kuinka tehdään hameita. Jatkuu yhdeksän jälkeen, ellei tässä kodissa sitten tule suullista draamatuokiota.