Juuri nyt tunnen itseni idiootiksi. Mistähän se koostuu?

- minun piti olla jo päässyt yli erinäisistä tunteista, mutten ole - kuuntelen aivan liikaa Liekkiä.
- pitäisi hoitaa joitakin velvollisuuksia, mutta en halua.
- arvelen levittäväni itsestäni kuvaa, jossa olen rikkiviisas, ylimielinen, ärsyttävä, epäempaattinen, sosiaalisesti kyvytön ja hermostunut.
- pelkään, että edellämainittu kuva on todenmukainen.
- revin taas kasvojani, vaikka tiedän että se on pelkästään pahaksi - tiedän kykeneväni itsehillintään jos yritän kunnolla, mutta en yritä kunnolla.
- pääni tuntuu vuotavan oleellista tietoa ilmaan, niin että koko ajan menetän jotain.
- en tajua ajan kulkua, ellen jatkuvasti muistuta itseäni siitä - huominen vaikuttaa jonkun scifikirjailijan hahmotelmalta, jonka osaan kyllä kuvitella mutta joka silti on ihan selvästi fiktiota.
- pelkään rikkovani vastakorjatun kamerani uudelleen.
- pelkään etten huomaa mikä on oikein - pelkään sumua enemmän kuin myrskyä.
- pelkään että mikään ei riitä minulle.
- en tiedä pitäisikö minun olla rationaalisempi vai ilmaista tunteitani rohkeammin.
- en tiedä pitäisikö minun yrittää sopeutua toisiin ihmisiin vai yrittää muuttaa heitä.
- pelkään näperteleväni epäolennaisuuksien parissa, kutovani itselleni mielikuvitusmaailman joka peittää havaintokentästäni ne "oikeat asiat".
- epäilen, että kaikkien asioiden suhteen ei sittenkään ole hyväksi, että antaa mennä vaan - joskus pitäisi osata odottaa, haudutella, harkita, jättää sanomatta, mennä jäähylle, keskittyä muihin asioihin
- ja joskus taas pitäisi osata toimia
- pelkään että vaistoni on epäkunnossa.
- minussa on liian monta kerrosta jotta voisin ymmärtää miten toimin.
- olen epäkypsä, keskeneräinen, raivostuttavan inhimillinen - en vieläkään usko että muutkin ihmiset ovat tällaisia, ja jos ovatkin, miten niitä sitten voi jaksaa?