On ollut outoja päiviä. Eilen heräsin kahdesti: kello 14 ja 22. Tänäänkin heräsin kahdesti: kello 7 ja 13. Nyt on ihan normaali väsymystila.

Olen nähnyt yhden loistavan elokuvan.

El Laberinto del Fauno. Elokuva, jonka voisi katsoa uudelleen ainakin kymmenen kertaa, jokaisella kerralla eri näkökulmalla. Historiallinen ja mytologinen tausta, psykologinen pähkäily, satumainen ihmetys, visuaalinen nautinto, kieli, näyttelijäsuoritukset. Kauneutta, pelkoa, väkivaltaa, ihmeitä.

Olen lukenut kahta loistavaa kirjaa.

Helprinin Talvinen tarina, taas. Se on monikulmaisin tuntemani kirja. Nyt juuri haluan tehdä siitä elokuvan. Täytynee siis opetella tekemään elokuvia.

Desmond Morris: Eleitä, ilmeitä, asentoja. Tutustutaan ihmiseen kuin vieraaseen mantereeseen, kohta kohdalta, hiuksista jalkapohjiin. Oiva kirja herättämään ihailua ja ihmetystä.

Olen ostanut kolme loistavaa levyä.

Magenta Skycode: IIIII. Maisemia, tasapainoa, valoja ja varjoja.

Porcupine Tree: Stupid Dream. Sitä kuunnellessa on onnellinen vaikka olisi surullinen.

Ja Placebo: Meds.

Minä pidän unistani.