Sijainti: Ylivieskan Kaisaniemi, Jussin siskon Tiinan koti. Kaitsemme kissaa kun Tiina on poissa.
Musiikki: Belle and Sebastian (sitä löytyi hyllystä).
Tunnelmat: aika tyhjä, vähän nälkäinen. En ole ajatellut tänään vielä mitään.
Tänään luvassa: Soitto asuntofirmalle, kyllä me otetaan se. Jos saan itsestäni kiinni, kirjoittamista. Jos en, ajelehtimista. Retki Ouluun ja takaisin.

Kävimme kurkkimassa potentiaalisen kotimme ikkunoista sisään. Siellä oli  työt vähän kesken (trespassasimme rakennusalueella) mutta kyllä siitä näki että kiva se on. Paino sanalla kiva. Ei se suuria tunteita herätä. Kiva, siisti, rauhallinen, neutraali (tai kuten plussia ja miinuksia analysoidessa selvisi, luokitukseltaan +3).

Se on tyhjä ja tuore asunto, joka ei ota kantaa tai vastuuta. Se sanoo: kyllä minusta kodin saa, mutta se on kokonaan teidän vastuullanne. Minä en aio puuttua teidän asioihinne, en minä edes osaisi kun olen vielä vailla persoonaa. On teidän asianne luoda minulle persoonallisuus. Kohtelias asunto.

Kyllä se meille käy. Siinä on kaikki mahdollisuudet.

Vai käykö sittenkään?

Minulla on vaikeuksia saada intuitiosta kiinni. Jussin kanssa lipsahdan helposti kohteliaisuuteen. Usein olen ehdoton ja tiedän tarkkaan mitä haluan ja mitä en halua. Joskus lipsahdan siinä yli ja puolustan mielettömästi asioita jotka eivät oikeasti ole minulle kovinkaan tärkeitä. Pelkään kai menettäväni persoonani jos annan periksi joissakin pienissä asioissa (tämä liittyy lautasiin).

Niin, huomaan tämän kuvion. Ja kun huomaan sen, lipsahdan helposti toiseen suuntaan yli ja alan kohteliaaksi. Ajattelen kaikkea järjellä, tiedostan että meitä on tässä kaksi ihmistä, joilla on erilaiset elämäntavat, mielipiteet ja mieltymykset. Se päätyy siihen että tivataan toisiltamme että niin, mutta mitä sinä haluat?

Hiukan oikaisten tämä päätyy kysymykseen: etsimmekö kotia vaiko vain kämppää jossa asua puoli vuotta? Ja miten päätyminen jompaankumpaan näistä vaihtoehdoista vaikuttaa suhteemme laatuun?

Mitä todella ajattelen siitä asunnosta: se on parasta mitä voimme saada. Ei paras mahdollinen. Kompromissiratkaisu. En usko että Jussi haluaisi asua sellaisessa paikassa, joka minusta olisi kaikkein kodikkain, enkä tiedä löytyykö Oulusta sellaisia paikkoja edes. Tai no varmasti löytyy, mutta voiko niitä vuokrata, kohtuuhintaan.

Pitääkö analysoida kaikki puhki vai heittäytyä mukaan ja kokeilla mitä tapahtuu?

Tänään on intuitio koetuksella.