Tukka on niin hassusti, että niskalihakset rasittuu. En lukenutkaan Linkolaa, vaan Gandhia, mikä oli hyvä. Tällä viikolla kalenterini on melko tyhjä, ja tiedän ihan hyvin ettei se suinkaan tarkoita lomaa. Jo perinteeksi muodostunut keskittymiskyvyttömyyskierre: on niin monta asiaa tehtävänä, etten tiedä mistä aloittaisin, ja lopulta en aloita. Tiedän, että tästä selviäisi sillä kun ottaisi vaan yhden homman ja tekisi sen. Miettisi muita vasta sitten.

Kuuntelin Ismo Alangon Elävää musiikkia, en edes muistanut että minulla on sekin levy. Nyt kuuntelen Zen Cafén Idioottia neljättä kertaa läpi. Kotini ei ole niin pahassa kaaoksessa kuin eilen, tänään pitäisi tehdä leipää. Oon hiukan liian kipeä käymään ulkona, mutta taidan käydä silti, jotten homehtuisi.

On triviaali olo, siksi kirjoitan triviaa.

Pelkäsin niin monta vuotta etten jaksa enää pelkäsin niin monta vuotta ja nyt tahdon elää

Putro! Hittosoikoon. Miksi minuun vetoavat aina sellaiset kappaleet, joissa lauletaan pelkäämisestä?