Yösurumielisyys, kun on nukkunut päivällä ja on ylimääräistä energiaa; kun on jo käynyt katsomassa Stargåtea Joonan kanssa ja sitten itsekseen pyöräillyt keskustan ympäri ja keinunut ja kiipeillyt puissa ja potkinut palloa ja dyykannut kaksi kukkaa, joista vasta kotona selvisi että ne ovat vaaleanpunaisia.

Yösurumielisyys, vaikka tajuan miten paljon hyviä asioita elämässäni on:
- huomenna Lappeenrantaan ystäväin kanssa
- syksyllä on luvassa hyviä opiskeluita
    - talkoo-oopperan puvustusta jossa pääsee tekemään paperimassahattuja
    - omaa kehollista ilmaisua tunnusteleva yleinen valinnaiskurssi
    - markkinointiinkin olen saattanut löytää toimivan näkökulman
- kansalaisopiston savikurssi, jonne tulee Heidikin
- musiikki
- kirjallisuus, uusi innostus siihen
- aistihavaintojen jatkuva nautinnollisuus
- viime vuoden marraskuusta asti on ollut koko ajan hyvä sää

Eilen keskityin täysillä geometriseen hahmottamiseen ja tein kolme spiraalinmuotoista hameenkaavaa. Neljä tuntia humahti ilman muita ajatuksia.

Yösurumielisyys, silti. Turhauttaa. Kyllästyttää.

Ehkä minun ei tarvitse mullistaa elämääni vielä tänä yönä, kuitenkaan. Ehkä huomenna. Katellaan.