Onpas taas jännä fiilis, kun suorituskyky on palannut ja sen myötä
suurensuuri määrä aktiviteetteja elämään. Täynnä on ollut tämäkin päivä.
Kävi ihminen jota en tunne yhtään. Irkissä vaan tajusimme olevamme melkein naapureita. Ja sitten se tuli käymään.
Töitä taas. Ja ruokaa jossa on paljon sipulia.
Ja selkeää tekemisten listaamista päässä, aikatauluja, että
huomenaamuna teen sen ja sen asian ja sitten illalla ne jotka on
kivempi tehdä, niitä jaksaa tehdä illallakin.
Mulla on nyt joku ihmeen sensuuri päällä, tai lähinnä ihanteita, että
tekisi mieli kirjoittaa jotain säkenöivää mutta kun säkenöivää ei
mielessä ole niin sitten typistän näitä päivittäisen elämänkulun
kuvauksia.
Aioin jättää kertomatta: että Laurin piti tulla huomenna tänne hakemaan
minua eikä sitten tulekaan kun on kipeä, ja minä olin pettynyt, mutta
en ole enää, kun kyllä se perjantaikin aika pian tulee ja sitten minä
olenkin jo Turussa. Että mulla sattuu mahaan nyt. Että Palefacen
Quarter Past on loistava loistava albumi joka kertoo keskittymisestä ja
intohimosta. Että Austerlitzissa on outoja yhtymäkohtia Talviseen
tarinaan. Että minulla on nyt levoton olo joka estää minua menemästä
nukkumaan vaikka väsyttää ihan kauheasti. Että minua pelottaa taas
kovasti Prahan lentokenttä, ja tiedän että pelko lievenisi jos
hankkisin lisää tietoa, muttakun en jaksa kun yritän pitää
keskittymiseni töissä ja koulussa nyt näiden parin päivän ajan. Että
minun pitäisi hommata Don Johnson Big Bandin uusi albumi kun uskon
siitä vain hyvää. Että en osaa päättää asennoitumistani opintolainaan,
että miten paljon minä sitä uskallan käyttää.
Aioin myös jättää pois onomatopoeettisen mörähtelyn joka minulla on
mielessä sanojen sijasta: Mröhömrrrmm. Hrm. Hrömmmhnnjjäysk.
Mräöööörrrrr.
Menen nukkumaan, jotta pian pääsisin syömään aamupalaa.
keskiviikko, 19. huhtikuu 2006
Kommentit