Nia oli mahtavaa. Alkuun ohjaaja oli jotenkin turhan hörhöisä ja oli hankalaa keskittyä omaan liikkeeseensä kun näkee kolmekymmentä muutakin ihmistä ja kaikkien kaksinkertaiset peilikuvat, mutta loppua kohden liike oli aina vain vapautuneempaa. Loppujen lopuksi liikkumistapa jäi päälle - kävin kaupassa suoraryhtisenä, kaikki liikkeeni tuntuivat täydellisiltä kaarilta, painopisteeni oli eri paikassa kuin ennen. Muistin taas, että lantion päälle minä rakennun. Suihkussa käyminen oli parasta ikinä, ei kiireistä, ja vielä tänä aamuna herätessäkin olo oli fantastinen.

Olin ehtinyt unohtaa miten hyvältä tuntuu antaa tietoisesti aikaa oman kehon kuunteluun, hyvältä tuntuvien liikkeiden etsimiseen, siihen että keskittyy vain liikkeeseen eikä muista muuta.

Syksy tuntuu olevan kokeilujen aikaa. Viime vuonna lokakuu ilman punaista ja marraskuussa nanowrimo, tänä vuonna nia-tanssi ja monivaiheinen unirytmi.

Kyllä minä uskon että se unirytmiasia voi toimia, jos vain maltan tehdä sen oikein ja rauhassa. Ja pidän itseni ravittuna kunnolla etenkin ensimmäisen viikon ajan, kun väsymys on älytön. Olen tässä tänään lueskellut rytmiä kokeilleiden blogeja. Kokemukset ovat kovin monenlaisia, ja tuntuukin että tämä on juuri sellainen asia joka sopii toisille ja toisille ei. Saa nähdä, saa nähdä.