Minä olen tässä taas miettinyt. Anteeksi, paha tapa.
Että
koostuuko historiani todellakin sellaisista siisteistä paketeista,
joiksi sen olen rajannut - asioista joilla on alku, erilaisia
tunnistettavia vaiheita ja loppu.
Niinkuin taannoinen
sananvaihto Sadun kanssa: "Ensin mä olin todellisuuspakoinen
varhaisteini. Sitten musta tuli kyyninen angstiteini." "Ja sitten susta
tuli analyytikko?"
Niin taisi käydä. Jäsentäessäni
historiaani minä piirrän linjoja ja käyriä, viivoja joita jaan osiin,
ja tarkkoja geometrisia muotoja. Että tästä vuodesta ja kuukaudesta
alkaa minun teini-ikäni ja tuohon tapahtumaan se loppuu, ja tuon
kirjoituksen aikaan minussa syntyi se ja se tunne ja tuona päivänä se
ja se ajatuskulku johti sen kuolemaan.
Kuvittelen että minun
elämäni koostuu siisteistä terävärajaisista palikoista, joita voidaan
asettaa vierekkäin ja lomittain siten, ettei hukkatilaa jää.
Minulle on kuitenkin kerrottu, että elämä olisi kaaosta ja sotkua, jota
ei voi täysin selittää pois. Että ei olisi siistejä paketteja, vaan
ainoastaan epämääräisiä keitoksia, kasoja, sattumia, polkuja jotka
eivät pääty, irrallisia pilviä ja sumuja.
Mitä kaikkea minä
jätän ulkopuolelle kun paketoin historiaani? Mitä pidän epäoleellisena
vain sen takia että se ei sovi kuvioon? Mikä kaikki jää unohduksiin sen
takia että näkökulmani on rajallinen ja pyrin niin kovasti selittämään
kaiken?
Tänään pistin pakettiin yhden vaiheen elämästäni. Ja
pakkaan repun viikonloppua varten. Ja paketoin lahjan. Farkkujakin
leikkasin, piirsin selkeästi ymmärrettäviä kuvioita joista sitten
kokoan uuden ymmärrettävän kokonaisuuden.
Ja heitin kuvioiden ulkopuolelle jäävän materiaalin roskakoriin.
torstai, 6. huhtikuu 2006
Kommentit