Aion muuten jatkossakin olla ottamatta tänne kirjoittamieni tekstien
tarkkoja sanamuotoja kovin tarkasti. Ei hitto soikoon, jos alan
puntaroimaan joka sanaa niin suhteeni blogiin menee ihan poskelleen
enkä enää halua kirjoittaa.
Oli siinä määrin vapisuttava tilaisuus se Ympäristövallankumous nyt -seminaari, että liityin Vihreän elämänsuojelun liittoon.
Mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että tästälähin sekä elämäni että
blogini ainoana sisältönä on hehkuva saarnaus energiapolitiikasta,
haapakuoriaisten oikeuksista ja tuontihedelmien pirullisuudesta.
Kannattaa poistaa tämä osoite kirjanmerkeistään saman tien.
Edellisestä kuultaa ehkä se, että minulla on itseni kanssa hienoinen
uskottavuuskriisi? Ei juuri muuten kuin kirjoittajana kylläkään.
Hämmentää lähinnä se, että näitä tänne kirjoittamiani sekoiluja luetaan
oikeasti ajatuksella ja joku saattaa ottaa tosissaan sellaisia sanoja
joita en ole harkinnut.
On minussa tietenkin sekin, että oikeasti tekee mieli hehkuttaa. Ei
ehkä saarnata, mutta linkittää muutamiakin asioita, kertoa
muutamastakin ihmisestä ja muutamastakin ajatuksesta. Ja siitä
prosessista, jota olen tämän viikon aikana käynyt läpi. Mutta en ihan
kehtaa, kun en tahdo tehdä tästä tilasta mitään väittelyareenaa. En
jaksaisi sellaista. Enkä tahdo että minut nähdään kapea-alaisesti vain
aatteideni tarjoamassa kehyksessä - pelkään että minua ei enää nähtäisi
ihmisenä, vaan aatteen edustajana.
Toisaalta taas. Ympäristöfilosofia on nyt se keskeisin mehu joka
minussa virtaa. Mutta minä en ole asiakeskeinen kirjoittaja, eikä
minusta luultavasti tule sellaista koskaan. Tai pitkään aikaan. Minä
ajattelen, havainnoin ja kirjoitan pieniä ilmiöitä. Sellaisia, että
tuntui hyvältä ostaa Ekolosta auringonkukkaöljyä ja punakaalia ja saada
ruoanlaittovinkkejä siinä samalla. Ja sellaisia, että minua viehätti
huomata tämän päivän puhujien välillä mielipide-eroista johtuvaa
lämminhenkistä naljailua, joka on mahdollista ainoastaan silloin kun
naljailijat oikeasti arvostavat toisiaan ihmisinä.
Tällä on juuri nyt minulle aika paljon merkitystä. Olen jo pitemmän
aikaa tehnyt sellaisia valintoja, jotka ovat kuljettaneet minua tähän
suuntaan. Tässä ja nyt on jokin raja jonka yli olen astumassa - jokin
otsikko jonka alle asetun - jokin runko joka määrittää minut
selkeämmin. Tai ainakin on lohdullista, että on muitakin ihmisiä jotka
pitävät samoja asioita tärkeinä ja uskaltavat sanoa sen selkeästi.
lauantai, 2. joulukuu 2006
Kommentit