Minusta tuntuu että koko Avoinna nyt -blogin olemassaolon ajan minulla on ollut jonkinlainen muutos päällä. Pari viime vuotta siis. Vähän vaihtelevia pieniä muutoksia, mutta luultavasti osa suurempaa kokonaismuutosta. Joka kyllä on päällä nytkin. Mietitäänpä, kerrataanpa.

- avioero
- oman elämän, oman itsen löytäminen (lähti kunnolla liikkeelle silloin, jatkuu edelleen voimakkaasti)
- rakastuminen vastoin omaa tahtoa
- itseä vastaan toimiminen toisen vuoksi
- kivun kohtaaminen (jatkuu edelleen sekin)
- luonnolliseen hormonitoimintaan palaaminen (alkoi silloin, jatkuu yhä)
- arvojärjestyksen uudelleenrakentuminen
- luopumisen oppiminen (jatkuu)
- rakastuminen oman tahdon vuoksi
- vapautuminen (päässyt aika pitkälle, mutta jatkuu)
- itselle valehtelu ja valheiden alasrepiminen tahdonvoimalla
- riippuvaisuus / itsenäisyys, tasapaino siinä (tämä tuntuu pysyvältä tasapainottelulta)
- rauhallisuuden löytäminen hetkeksi
- rakastuminen joka on liian lähellä analysoitavaksi
- nöyrtyminen
- huomioonottaminen
- sitoutuminen

Se tunnerintamalla. Samalla on tapahtunut muutoksia myös muissa suhteissa, mutta niitä en ole analysoinut lainkaan niin paljon.

- suhtautumiseni rahaan eli ulkoiseen turvallisuuteen: se merkitsee minulle paljon vähemmän kuin ennen
- suhtautumiseni työhön: se on tehnyt vinkeän u-käyrän, menettänyt merkityksensä lähes kokonaan ja nyt taas palannut yhdeksi elämän keskeisimmistä asioista
- vapaus: olen paljon vapaampi kuin ennen
- kärsivällisyyteni on lisääntynyt (suurissa kuvioissa siis, pienissä olen ihan yhtä hermona kuin ennenkin)
- olen paljon vähemmän huolissani itsestäni ja elämästäni, myös silloin kun ahdistaa
- musiikki: minä en enää osaa enkä HALUA elää ilman sitä
- olen oppinut tuntemaan kehoani paremmin, on yleisesti rennompi olo ja tunnistan sen kun keho kaipaa jotain
- alkoholi: nyt juon, silloin luulin etten enää koskaan joisi
- asetan itselleni paljon vähemmän rajoituksia sen suhteen millainen saan olla: annan itselleni luvan
- jossain vaiheessa olen kasvattanut itseluottamuksen, en tiedä milloin se tapahtui

Joku kysyi irkissä: "Miten paljon teitä haittaa se että asiat ei yleensä mene niinkuin haluaisi niiden menevän?" Minä reagoin että "minun elämässäni asiat menee yleensä niinkuin haluan".

Sitten ajattelin hetken ja totesin että eihän mene. Aina tulee odottamattomia yllätyksiä, ei saa mitä halusi, saa jotain mitä ei halunnut. Mutta en minä muista niitä asioita kovin pitkään. Minä muutan suhtautumistani, lähden liikkeelle nykyhetkestä. Jos jokin suunnitelma ei toteutunutkaan, todellisuus on taas toinen ja tästä toisesta todellisuudesta on lähdettävä liikkeelle. Tehtävä uusia suunnitelmia. Korjattava suuntaa muuttuneiden olosuhteiden mukaan. En enää oleta että olosuhteet muuttuisivat sen mukaan mitä minä haluan, vaan muutan omaa toimintaani olosuhteiden mukaan. Näin ollen en ole koskaan uhri. Ehkä pettynyt tai vihainen tai ahdistunut jonkin aikaa, mutta en koskaan uhri.

Kesän alussa minä olin ihan varma että saan kesäksi töitä. En saanut. Mokasin sen. En hakenut ajoissa, en hakenut tarpeeksi innokkaasti. Mutta se on nyt sivuseikka. Kesä on mennyt, ja kohta alkavat syksyn työt. Ehkä toisetkin työt, haen huomenna paikkaa jota ihan todella oikeasti haluan, ei mitään "vain rahan vuoksi" vaan ihan oikeasti. Nyt on eri tilanne kuin kesän alussa enkä voi arvioida sitä sen mukaan menikö elämä nyt sillä tavalla kuin halusin sen menevän kolme kuukautta sitten. Kolme kuukautta sitten en vielä arvannut muuttavani Jussin kanssa yhteen näin pian. Tai että aikoisin jäädä Ouluun pitemmäksi aikaa. Tai että Juonen porukasta tulisi sellainen kuin se on nyt. Tai että haettavaksi tulisi tuollainen työpaikka jota nyt olen hakemassa.

Minulle jää elämästäni jatkuvasti sellainen kuva että se onnistuu, ja on onnistunut tähän mennessä. Koska niinhän se tekee. Se vain onnistuu eri tavalla kuin kuvittelen.

Tuntuu siltä että nämä ajat ovat rauhallisia ja paikallaan, että huomaan itsestäni asioita tyynesti. Olen enemmän paikallani kuin pitkään aikaan, ja se tuntuu hyvältä.